keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Revanssin aika.

Mulla on tuolla varmaan kaksikymmentä blogipostausta valmiina joista puuttuu vain kuvat. Tämänkin tekstin olen kirjoittanut ensimmäisen kerran kaksi viikkoa sitten, kirjoitan nyt uudestaan ja lisään kuvia Jotka eivät aiheeseen kuulu. Anteeksi.



Kolme yötä. Kolme yötä puolimaratonin revanssiin. 
Alunperin ajatuksena oli "sitten ens vuonna" juosta tavoitteellisesti parempi aika. No, se ens vuosi tulikin yllättävän nopeasti ja tässä välissä oli pari muuttujaa kuten esimerkiksi talvi, liukkaus ja motivaatiopula. 
Tavoitetta siis täytyi muuttaa ja se muuttui nyt sellaiseksi että lähdetään tekemään sitä kuuluisaa omaa juoksua, pyritään pääsemään maaliin paremmassa voinnissa kuin viimeksi ja mielellään alle kolmeen tuntiin. 
Syksyllä oli puhetta lähteä sitten taas Tampereelle tekemään oikeasti kunnon revanssi, aikatavoitteineen. Niin ja kesällä lähdetään tekemään hyvää aikaa kympille.

Jossain välissä tähän puolikkaaseen oli aikaa kolme kuukautta. Silloin mä kovasti suunnittelin kuinka ensi viikolla aloitan tavoitteellisen lenkkeilyn. Kuten arvata saattaa sitä ensiviikkoa ei tullut koskaan. Piti ottaa käyttöön plan B ja tehdä testijuoksu kaksi viikkoa ennen h-hetkeä. Kävin kokeilemassa jaksaisiko sitä hölkötellen 11kilometriä.  No jaksoihan sitä! Tokikaan tuo 11kilometriä ei ole sama kuin 21.1km, mutta antoi toivoa kuitenkin. 
Vauhti ei ollut vieläkään päätä huimaava MUTTA edistystä on talven aikana tapahtunut, vaikka lenkit on olleet 4-7km max kaksi kertaa
 viikossa. Tokihan tässä talven aikana on tullut tehtyä kaikenlaista liikuntaa 5-6krt/vko ja painokin on tippunut 21kiloa. 
Vielä syksyllä mukavalla vauhdilla juostuun kymppiin meni  pääsääntöisesti 1.30h. Nyt kun testasin tuon pidemmän lenkin niin kymppi meni aikaan 1.19 ja edelleen mentiin mukavalla vauhdilla.

Tein maanantaina myös yhden virhearvioinnin. Ihan vain muistutuksena itselleni kirjoitan että tuon toisen puoliskon kanssa juostu hidasvauhtinen pk-lenkki ei välttämättä ole sama kuin yksin juostu hidasvauhtinen pk-lenkki. 
Silloin kun mies harppasi yhden juoksuaskeleen minä otin kolme. Tälläinen persjalkainen, venyttäen 161cm pitkä hukkapätkä ei vastaa samaa kuin 182cm jänis. Tultiin 5kilometrin lenkki 7minuuttia nopeammin kuin olen ikinä yksin tullut. Seitsemän minuuttia on oikeasti paljon noin lyhyelle matkalle ja vertaan tässä omaa edellistä parasta aikaani.
Maanantaina luovuin pk-lenkin ajatuksesta ensimmäisen viiden metrin jälkeen, keskisyke oli kevyt 172 ja max 185. Olipa lenkki! Mutta tiedänpä nyt kenet pyydän mukaani seuraavalle vauhtikestävyyslenkille, ainakin vauhti on taattu.

Revanssista sitten sunnuntaina, saa nähdä miten akan käy.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti