maanantai 11. huhtikuuta 2016

Minä olen.

 Mä olen viimeaikoina tajunnut että musta ei ehkä ikinä tule sellaista jota voisi kutsua aikuiseksi. Vai miltä se aikuisuus tuntuu? Onko se sellaista että tietää toimivansa oikein ja voi olla varma että ainakin 95% omista päätöksistä on hyviä ja fiksuja ja ne loput 5% on ainakin just fine, ihan hyviä.

Mä olen tehnyt roppakaupalla päätöksiä jotka nyt ei ollutkaan niin järkeviä. Näin muutaman mainitakseni esimerkiksi hevosen ostaminen ja keittiön ihan hyvän lattian vaihtaminen mattamustaan laminaattiin jossa todellakin näkyy kaikki.


Mä olen sellainen hölösuu. Puhun ja puhun ja puhun. Nauran paljon. Enkä aina osaa olla ihan hiljaa. Joka asiaan on sanottava jotain, edes vähän. 
Aikuiset ei tee niin. Ne nauraa sellaista syvää röhö-naurua "heh heh" hyvän jutun päälle, sanoo "Aivan!" Siihen kun puhutaan järkeviä finanssikriisistä ja osaavat kertoa seuraavan 14vuorokauden sään ilmankosteusprosentteineen. 

Tänään ja eilenkin tajusin etten ole ihan täysin aikuinen vielä. Aloitin lukemaan anatomiantenttiin päivää ennen tenttiä . Paniikissa. Onnea on toki se että mulla on hyvä tekniikka oppimiseen mutta se on hieman aikaa vievä. Onnea tässä oli myös se että meidän opettaja oli niin aikuinen että se arvasi että me muut ei ehkä olla niin aikuisia, vaikka keski-ikä luokassa onkin yli 30 ja antoi meille läjän kysymyksiä valmiiksi joista osa tulee kokeeseen. 


Se mun tekniikka lukemiseen  on hyvä, jo lukiossa opittu mutta oikeasti todella hidas. 
-Ensin tiivistän kaikki paperille
-etsin paperilta vaikeat asiat ja tiivistän toiselle paperille.
-ne mitä en opi menee kolmannelle paperille
-ne mitä en opi neljännelle jne..
Toimii mutta hidasta!


Siinä vaiheessa kun tentti tuotiin eteen niin koko luokasta kuuluis syvä huokaus, helpottunut huokaus. Tentti oli ihan helppo ja tuntui että olisi lukenut ja stressannut ihan turhaan. Tässä vaiheessa aikuinen olisi tiedostanut että itseä vartenhan tässä opiskellaan. Niinpä niin. Aikuinen.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti