*5vkoa sitten paino oli -5kg, sen jälkeen en ole käynyt puntarilla
*keho on muokaantunut jo jonkin verran, selkäläskit on hävinneet ja olo on ryhdikäs
*kroppa ottaa treeniä vastaan ihan mielettömän hyvin; painoja on nostettu salilla aloituksesta 2-30kg liikkeestä riippuen.
*pk-juoksun keskinopeus on noussut melko paljon, itseasiassa kilometrivauhti on vähän yli minuutin nopeampi
* into tehdä on kova, liikkuminen on kivaa!
*maha on jatkuvasti täynnä, nälkää en näe. Syön samaa mitä muutkin meidän perheessä.
*kotitreenejä on 1-3krt/vko, salilla käyn 2krt/vko. Kotitreeneissä on usein mukana joukko pienempiä jumppaajia.
Pään kanssa on vielä työtä, paljon työtä!
Tässä kuluneella viikolla tehtiin sellainen päivän reissu Helsinkiin ( 400<km suunta) ja annoin itselleni luvan vapaaseen syömiseen koska se on normaalia, tervettä ja sallittua kun sitä tekee silloin tällöin ja kohtuudella.
Aamupalaksi puuroa, lounaalla mäkkärissä salaatti, välipalana banaani ja skyr. Sitten repesi maailma: päivälliseksi ABCllä vuohenjuustobroileri jonka kanssa light kola ja paljon salaattia, autoon mukaan 120g irtokarkkia. Kotona iltapalaksi omena. Tiedostan että tuo oli ihan fine koska se oli se yksi kerta, yksi ylimääräinen päivä jolloin söin "ohi" enkä edes mitään mättö-övereitä, mutta silti!
Silti jostain hiipi itsesääliä korvaan kiljuva ankeuttaja joka huutaa,kuiskii,piikittelee mun korvaani kuinka lihava,ällöttävä Ja selkärangaton minä olen kun tuolla lailla söin ohi ja vielä ihan luvan kanssa!
Hyi minua, siinähän läski nyt jumppaan kun olet syönyt liikaa, kilot ei tipu ja perse leviää. Hyi sua!
Tästä, juuri tästä on päästävä eroon. Mieleni on. Vääristynyt ja sairas eikä se osaa ajatella ruokaa järkevästi, mieli joka näkee kaiken mustavalkoisena.
Miten tämä korjaantuu?
