torstai 11. kesäkuuta 2015

Mukavuusalueelta poistuminen

Tämä on aihe joka yllätti minut melkoisesti ja herätti ajattelemaan. 
Kun aloitin treenit puolikkaalle neljä viikkoa sitten, ensimmäisen treenin sisältö kuulosti melko helpolta:
Juokse kovaa, tasaista vauhtia 3km.
Hah! Piece of cake, helppo nakki. Mähän olenkin koittanut tätä joskus.
No en ollut. Tai en tiennyt etten ollut, tajusin sen vasta sitten sen kolmen kilometrin jälkeen. No mitä sitten olin tehnyt?
Ennen saatoin lähteä lenkille ja ajattelin että hölkätäänpäs vitonen. Hetken kuluttua saatoin ajattelin että kulkeepa hyvin!
Sitten aloin miettiä että kulkee kyllä niin 
hyvin että vedetäänkö vähän intervalleja?!
Sitten aloitin ja katsoin kohdan mihin asti vedetään täysillä, sen jälkeen sit hölkkään hiljaa et sykkeet tasaantuu ja sit taas lujaa.
No joo, aloin painelemaan kovaa. Ei vitsit tuntuu kurjalle!
Kamalan raskasta!
Hengästyttää!
Tuntuukohan jalassa kurjalle? -tuntuu!
Varmaan voin nyt jo hidastaa, ei nyt sittenkään tonne asti tarvi.
Äh, kyllä nää intervallit oli tässä. Ois pitänyt syödä paremmin nii ois voinu vetää kunnolla. 
Ja sitten hölköttelin kotiin.

Mutta siis se eka kova kolmonen.
Parinsadan metrin jälkeen vilkaisin sykemittarista matkaa ja hä, se oli vasta joku 400m. Sydän hakkasi, oksetti, hapottaako jalat? 
Mietin jo tuossa vaiheessa että onneksi enää 2.6km jäljellä. Kun 1.5km oli takana niin helpotti kun tajusin että enää puolet.
Välillä pelkäsin että pumppu pettää.
Elämäni pisimmät 3km.
Mutta mitä ajattelin sen jälkeen?
Wau! Mä tein sen! Kannatti!
No eihän se nyt niin kamalaa ollut!(oli se..)
Ja voi taivas miten ihanalta tuntui tämän jälkeen kun seuraava lenkki olikin pitkä pk-lenkki. Muisti taas miksi tästä niin tykkääkään!




Näitä vauhtitreenejä kun juoksee,Sitä joutuu oikeasti menemään mukavuusalueen ulkopuolelle. Ne vaan on minulle oikeasti helpompia kun sen on etukäteen suunnitellut ja se on ohjelmassa. 3km ja sitten se on siinä. Silloin kun kesken lenkin päätti juosta pienen palan lujempaa, oli helppo huijata itseään koska rauhalliselle lenkillehän mä lähin.
Mä olen yrittänyt pysyä tiukkana tuon ohjelman kanssa, jos ohjeessa sanotaan että 4.5km vk-treeniä niin minä menen 4.5km juosten ja vaihdan kävelyyn kun 4.5km on täynnä.
Miksi niin?
Siksi että mä olen ehkä maailman paras Riman alittaja! Jos mä alkaisin luistaa nyt meenkin vaan 2kilsaa niin luistaisin takuulla myöhemminkin. Pysyn siis lujana, ainakin vielä!

Tänään olisikin vuorossa 5km vk-lenkki. 
Kivaa? Saa nähdä ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti